Kesänäyttelyt kilpasilla

Aamun Helsingin Sanomissa on iso kokosivun juttu siitä kuinka Pyhäniemi palaa Taidekartanoksi seitsämän vuoden tauon jälkeen. Kun myös TaideAitat palaa samoin 12 vuoden paussiltaan, niin mieleeni nousee muutama vertaileva ajatus.

Kun pankkiiri ryhtyy mesenaatiksi - mikä muuten olisi suositeltavaa pankkiireille laajemminkin, niin budjetti kipuaa heti "satoihin tuhansiin". Katetta siis löytyy toiminnanjohtajan, taiteellisen johtajan ja kuvataidekuraattorin visioille.

TaideAittojen budjetti ei ole jätti, vain "muutamia tuhansia". Paikalla häärii iänrasittaman ja taidekentän taisteluissa rispaantuneen taiteilijaveteraanin ja jäykkäselkäisen taidegraafikon lisäksi vaimo, lapset, koirat ja hiiret sekä taustalla tahtia kukkuva käki. Kaikki tehdään itse kutsut, julisteet, tiedottaminen, nettimeininki ja ulkohuussin kunnostaminen. Ei löydy paikalta koroketta sinfoniaorkesterille, eikä avajaisia kilistelty saketeissa Ascot hengessä näyttävien hattujen kera.

Hyvähän se on että mesenaatteja ilmaantuu. Pyhäniemi ei varmasti kilpaile Sammatin TaideAittojen kanssa, vaan Salmelan Taidekesän. Suomen taidemarkkinat ovat aika pienet ja nähtäväksi jää löytyykö kahdelle samankaltaiselle tilaa taideyleisön sydämmissä ja lomakalenterissa.

Pyhäniemi odottaa 10 000 kävijää jotta he pääsevät budjettitavoitteisiinsa eli plus-miinus nolla tilanteeseen. Aittoja kävi tutkimassa eilen pari-kolmekymmentä henkeä. Tästä huolimatta ensimmäisinä päivinä on ollut myyntiä jo sen verran että tässä voi ihan hyvin tarjota kahvia tutummille vieraille ilmaiseksi.

Väittäisin että taide-elämysenä ja miljöönä TaideAitoilla satakertaisesti parempi hinta-laatusuhde kuin erinäisillä taidekartanoilla. Se millaista elämyskorkoa nähty vaiva ja sijoitettu pääoma täällä tuottaa, siitä voivat pankkiirit vain unelmoida.

Meidän mielestämme taideaitat on edelleenkin erilainen ja euroopan, ellei jopa koko maailman paras kesänäyttely.